keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kuivanmaan melontakautta

Parin viikon Turkin jaksolla kävin läpi "Maininki" -kirjani oikovedoksia. Kirja kertoo viimevuotisesta rannikonmelonnastani ja rinnalla kulkee toinen, työelämän muutosta ja itsensäjohtamista pohtiva selviytymistarina. Kuvitettu, tyylikkäästi taitettu kolmesataasivuinen kirja ilmestyy syyskuun lopussa

Viime vuonna meloin sulan veden aikana kaksi tuhatta kilometriä. Tänä vuonna kilometrejä on kertynyt hädin tuskin viisisataa. Kautta on toki vielä jäljellä. 

Syksy ja varhainen kevät ovat minusta parhaita melonta-aikoja. Ilma ei ole liian lämmin melontaliivin ja kuivapuvun tai neopreenien pukemiseen. Aukkopeiton alla ei ole hautovan kuuma. Eväät säilyvät kajakin luukuissa paremmin kuin helteellä lämpimän veden aikana.

Kauden ensimmäiset kolmesataa kilometriä kertyivät Kainuun vesillä, lähinnä Oulujärvellä ja Nuasjärvellä. Loput kilometrit olen lappanut Merikarvialla ja kotijärvelläni Nurmijärven Valkjärvellä. Kierros Valkjärvellä on noin seitsemän kilometriä. Olen kiertänyt järven juhannuksen jälkeen kuusitoista kertaa, usein kaksi kierrosta kerrallaan.

Juhannuksen jälkeinen helleaika on kulunut kotimaanmatkoilla ja Turkin rannikolla. Loman jälkeen työni on jatkunut Tampereella. Ensi viikolla, jos sää ei ole ihan mahdoton, vien kajakin mukanani Tampereelle ja kiertelen Pyhä- ja Näsijärven selkiä silloin, kun en aja illalla kotiin.

Alla oleva video ei liity melontaan, mutta näyttää, kuinka isompaakin vesialusta voi kuljetaa maantiellä. Kolmekymmenmetrinen Silver Sky -alus seilasi alkukesän turkkilaiselta telakalta Porin Mäntyluotoon, mistä se siirrettiin kolmen yön aikana maanteitse Nokialle. aamulehden verkkosivuiila julkaistu video on siirtomatkan viimeiseltä yöltä.

Silver Skyn viimeinen matkapätkä kuivalla maallahttp://www.aamulehti.fi/videot?iid=1154817




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti