torstai 3. helmikuuta 2011

Käyttäjäkokemuksia kajakeista, Sun Costal

Kirjaan joitakin havaintojani kajakeista, joilla olen melonut. Havainnot perustuvat puhtaasti omaan kokeiluun, joka on aina sidottu johonkin aikaan, tilanteeseen, säähän ja kokeilun kestoon. Havainnot pohjautuvat omaan melontakokemukseeni, jota kertyy jatkuvasti lisää erilaissa olosuhteissa. 
Aloitan sarjan miellyttävällä, kompaktilla Sun Costalilla. Sarjaan kirjaan jatkossa havaintoja ainakin seuraavista malleista: Point Chrunc ja Sea Cruiser, Boreal Design Fjell ja Baffin, Tahe Reval ja Greenland T, RTM Artic, Lettman Nordstern ja Star 500 PE
Muovinen, 485 cm pitkä ja 57 cm leveä hyvin varusteltu Costal voisi olla kakkoskajakkini kivisille rannoille, jokeen ja jäiden sekaan. Voisin kuvitella melovani sillä myös laajoilla selkävesillä.
Sain Costalin käyttööni lokakuussa. Ennen aikaista talven tuloa ehdin kiertää sillä muutaman kerran Valkjärven puuskaisessa tuulessa ja lähes tyynessä. Sen jälkeen pyörittelin sitä uimahallissa lauantaiaamuisin.
Sun Costal on hyvin varusteltu ja siinä on monta hyvin mietittyä yksityiskohtaa. Istuin on mukava, selkätukea voi säätää kätevästi istuimen etuosaan tuodulla pikasäädöllä. Säätäminen on helppoa jopa melonnan aikana, mutta kuitenkin aukkopeitto irrotettuna. Kompassille on valmis kolo etukannella.
Istuimen sivuissa on pituussuuntaan säädettävät tuet ja tarrakiinnitteiset pehmusteet, joiden avulla voi asettautua aukkoon riittävän tukevasti. Teippasin sivutukiin vajaan parin sentin solumuovit, ja pysyin hölskymättä istuimella ylätuentaharjoituksissa.
Aukon reunus on paksu ja alapinnaltaan liukas. Aukon muoto on melko pyöreä, minkä vuoksi aukkopeiton kiinnitys on hankalaa. M-kokoisen aukon levein kohta on melko edessä, eikä aukkopeitto pysy liukkaan kauluksen alla vaan irtoaa kiinnitettäessä liian helposti takaa. Aukon kauluksen alapintaa pitäisi reilusti karhentaa hiekkapaperilla.
Käyttämästäni Costalista puuttui reisituet. Ne olisivat olleet tarpeen. Reisitukien puute haittasi lannekäännön tekemistä ja kajakin asennon hallintaa kylkiasennossa. Virittelin muovilevystä ja solumuovista väliaikaiset tuet aukonreunan kiinnikkeisiin. Tiedän, että Costalin alkuperäisten reisitukien kanssa tuntuma kajakkiin on todella hyvä, ensikertalaiselle jopa ahdistavan tiivis.
Kannen heloituksen ruuvien upotuskolot tuntuvat kannen alapinnassa melko suurilta. Minun mittaiselle (184) yhdet tällaiset kolot sattuvat hankalasti juuri polkimien etupuolelle niin, että jalkaterät asettuvat kolojen ja polkimien väliin. Upotuskolon alapinnan mutterit saattavat repiä melontatossun tai varpaan rikki. Pulttien päät pitäisi sahata mataliksi ja teipata sileiksi.
Evää käytetään aukon oikealla puolella olevalla narulla/kumiköydellä. Evä on muovinen ja se pysyy alhaalla hennon jousen avulla. Kokeilemassani kajakissa evä oli rikki, mutta korjasin sen melko helposti. Pianolanka voisi olla kevyen evän säätöön narua tai vaijeria tarkempi.
Kannen luukut ovat tiiviit ja reilun kokoiset. Kansiköysistö on hinauslenkkeineen retkikäyttöön riittävä. Takakannella on pikalukolliset hihnat melakellukepelastautumista varten. Kokeilin niitä kerran uimahallissa. Ensituntuma oli, että en kaipaa tähän tarkoitukseen hihnoja, vaan pidän mieluummin melan peukalonhangan ja aukonreunan välissä irrallaan. Se on nopeampaa ja melan saa vaivatta nopeasti käyttöön.
Etukansi tuntuu melko matalalta Revalin korkeaan etukanteen tottuneelle. Keula ja perä kantavat hyvin, eivätkä kohtuulliset aallot nouse kannelle.  Kajakki tuntuu melottaessa hyvin kompaktilta. Keulakanteen on tehty aukon etupuolelle melaa varten poikittainen ura. Takimmaisen kumiköyden voi vetää uran ja melan yli kannella olevaan helaan. Mela pysyy tässä hyvin kartankääntämistauon aikana. Paras näkemäni melaparkki. 
Pohjan muoto on pyöreähkö. Kajakki pitää hyvin suuntansa. Evän avulla on helppo säätää kulkua myötätuulessa. Evä ei kuitenkaan tunnu kovin tehokkaalta. Ehkä en saanut sitä pikakorjaukseni jälkeen laskettua tarpeeksi alas.
Terävässä järviaallokossa kajakki tuntui ajoittain vähän huteralta., vaikka muuten pidin sitä hyvin vakaana.  Pieni painolasti ja kunnolliset reisituet varmasti auttavat aallokossa. Melontavauhti ei paljon jäänyt reilusti pitemmän Revalin vauhdista. Tosin vesilinjojen pituudessa ero ei ole läheskään yhtä suuri kuin kokonaispituuksissa. Reval on 555 cm pitkänä Costalia 70 cm pitempi.
Eskimo onnistuu Costalilla helposti, vaikka aukon reuna ja selkätuki eivät salli kovin suurta nojaamista takakannelle. Takanojaa saa kuitenkin riittävästi, jäykkäselkäisen toimistotyöntekijän selkä ei enempää taakse taivukaan. Ylätuennassa kajakin saa helposti pysymään kyljellään. Tästä ylösnouseminen helpottuu, jos reisituet ovat kohdallaan ja nousu voidaan aloittaa kunnon lantiokäännöllä.
Costalia voisin ajatella kakkoskajakiksi kesän reissuille. Ainoana kajakkina se olisi hyvin monipuolinen ja huoleton käsiteltävä. Ensikertalainen selviää sillä hyvin normaalikelissä, vaikkei se alkuvakain mahdollinen olekaan. Alle viisimetrisenä ja 28 kilon painoisena se kulkisi vaivatta auton katolla. Muovisena sen kanssa voisi huoletta laskea kivikkoisiin rantoihin ja helppoihin koskiin. Costalissa jaksaa istua puutumatta useita tunteja kerrallaan, sen lastitilat riittävät hyvin viikon retkelle, ja sillä selviää miellyttävästi kohtuullisissa tuulissa isoillakin selillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti