Vuoksen melonta 4. päivä Läpisaaret, Kallavesi – Iivarinsalo

Teen melko askeettisia retkiä, karuja ja yksinkertaisia. Pidän kunnollisen tauon vain, jos on nälkä tai kevennyksen tarve. Ajattelen, että matka sillä tavalla joutuu, koska pysähtelen muuten valokuvaamisen takia tuon tuostakin. Mutta kajakista nousen ja astun rantaan vain, jos on nälkä tai akuutti tarve.   

Heräsin aamuyöllä navakan tuulen kohinaan. Jatkoin unta liki kahdeksaan ja toivoin, että tuuli laantuisi. Leiriä purkaessa neljättä kesää palvelevan telttani yksi kaari katkesi. Kaarta korjausholkilla parsiessani huomasin, että kuorihousuni vasen lahje on poikki. Korjasin lahkeen gorilla-teipillä.

Olen katsellut koko päivän Puijon tornia. Aamulla se oli edessä tuulisen Kallan selän takana. Vesillä vastainen tuuli ei tuntunut niin kovalta kuin Läpisaarten välisessä salmessa. Kallan siltojen jälkeen etsiskelin sopivaa taukopaikkaa Kuopion rannoilta. Kuopiota saa meloa pohjoisesta päin melko pitkään niin, että rannat ovat joko pensaikkoa, teollisuutta, venetelakoita tai yksityisasuntoja. Vain pensaikkojen takaa taivaanrantaan pistävä Puijon torni muistuttaa, missä kaupungissa ollaan.  Kannattaa koukata keskustan rannoille ja laajennustöiden alla olevaan venesatamaan, jos haluaa nousta maihin. Koko matka satamasta Väinölänniemen kärkeen on hyvää maihinnousurantaa.

Retkeni ensimmäiset vesiskootterit suihkuttivat ohitseni heti Kuopion keskustan jälkeen. Vesiliikenne oli vilkasta, vaikka arkipäivä ei ole vielä illassa. Puijon torni alkoi jäädä taakseni. Tässä kohtaa on valittava, jatkaako Leppävirran vai Heinäveden reittiä. Jäin kansakoulun neljännellä luokalla jälki-istuntoon opettelemaan nämä reitit ulkoa. Opettajani, sodan käynyt majuri, oli antanut reitit läksyksi, enkä osannut niitä. Moni muukaan ei osannut. Toista kertaa en ole saanut laiskanläksyä. 

Jatkoin Vehmersalmen suuntaan ja siis Heinäveden reitille. Tavoitteena on poiketa loppuviikolla Koloveden kansallispuistossa. Maisema alkaa jo näyttää sellaiselta savolaiselta järvimaisemalta, minkälaisena minä sen olen omaksunut. Kallioisia saaria ja luotoja, karuja mäntyjä ja kirkuvia lokkeja. Savolaiset lokit nostavat kovan metelin, kun lähestyy niiden istumaluotoa. Asiaa tuntuu olevan loputtomasti, ääni viäntyy ja kiäntyy, mutta valmista ei tule. Saan meloa rauhassa vaikka kuinka läheltä ilman suoraa väkivallan uhkaa. 

Nousin pienelle Ahvensalon saarelle jaloittelemaan ja suunnittelemaan loppupäivä ohjelmaa - siis reittiä Vemersaloon. Lähtiessäni katselin Iivarinsalon hiekkaisia poukamia. Liekö parempia leiripaikkoja edes Kelventeellä. Iivarinsalon länsikärjen retkistama jäi kaivelemaan mieltäni, ja lopulta palasin takaisin päätin pitää huoltoillan. Uin, huollan kajakin ja varusteeni ja menen aikaisin nukkumaan. Ja katselen kumpuilevasta horisontista taivaaseen pistävää Puijon tornia. Alankohan tulla vanhaksi.

Retken reaaliaikanen seurantalinkki:

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK

  

Vuoksen melonta 3. päivä Tölvä (Maaninka) – Läpisaaret, Kallavesi

Vuoksen melonta

3. päivä

Tölvä (Maaninka) – Läpisaaret, Kallavesi

Olipa juhlavaa meloa Ahkiolahden kanavaan. Vedin käynnistysketjusta. Raskaat yläpuolen luukut raottuivat hitaasti ja aukesivat, kun vedenpinta sulussa oli ylhäällä. Meloin sisään valtavan pitkään sulkualtaaseen. Vesi laski ehkä kolme metriä. Kiinnityspollarit lskeutuivat veden mukana, mutta minulle ne olivat liian korkealla. Pidin kiinni huoltotikkaista. 

Vesi pyörteili sulun jälkeen selälle asti. Vastaan tuli lähes sulun kokoinen puskuproomu. Onneksi ehdin leveän ja suurta aaltoa puskevan proomun alta pois. Kanavan alapuolen Maaninkajärvellä tuuli navakasti vastaan. Säätietojen mukaan tuuli oli puuskissa viisi metriä, mutta se tuntui meloessa paljon kovemmalta. Ehkä tuuli voimistuu kapeissa uomissa. Aaltoa se ei juuri nostanut.

Maaninkan satamasta on kävelymatka kauppaan. Hain leipää, vihanneksia ja hedelmiä. Juutuin pitkäksi toviksi rantaan kuuntelemaan konkurssin tehneen yrittäjän tarinaa. Toivon, että tuuli olisi sillä välin laantunut, mutta se laantui vasta Kallavedellä pari tuntia Ruokovirran kanavan jälkeen. 

Kallan puolella maisema muuttuu kallioisemmaksi. Rantojen kasvusto on harvempaa eikä kaislikkoa ole niin paljon. Sopivia leiripaikkojakin alkaa näkyä siellä täällä kesämökkien väleissä. Joutsenia on täälläkin paljon. Järven selällä huhuilevan yksinäisen joutsenen ääni muistuttaa koiran haukahtelua.

Iltaan tyynyvä vesi kantaa Joutenlahden pohjukasta vanhaa partiolaisten nuotiolaulua trumpettisovituksena. Aittosaaren laavulta nousee ohut savu. Poikkean reitiltäni ja nousen autioon saareen. Herättelen vanhan hiilloksen henkiin ja suunnittelen yöpyväni vähän siivottomassa nukkumalaavussa, koska sopivaa telttapaikkaa ei ole ihan lähellä. Minulla on kumma tarve löytää telttapaikka läheltä rantaa ja kajakkiani. Yövyn myös mielelläni melko avoimessa maastossa. 

En läänyt laavuun sääskien syötäväksi, vaan jatkoin Läpisaarille keskellä Kallaveden selkää Puijon torni kiintopisteenäni. 

Matkan reaaliaikainen seurantalinkki on edellisen päivän lopussa.

Vuoksen melonta 2. päivä Iisalmi – Tölvä (Maaninka

Sain tänään ensimmäisen rakon. Ei, se ei tullut peukalon hankaan eikä sormeen. Rakko pullahti keskelle oikeaa kämmentä. Melanvarren pienet kolhut tuottavat kaikenlaisia yllätyksiä, jotka huomaa vasta pitkällä matkalla.

Tänään on ollut tyyni päivä, ja lämmin. Poikkesin Nerhonvirran laavulla uimassa ja kahvitauolla. Parin kymmenen joutsenen parvi lenteli läheltä ja matalalla edestakaisin eri kokoisina porukoina kovasti toitottaen. Ne taitavat olla edellisen kesän poikasia, jotka yrittävät kunnon teinien tavoin tehdä kavereihin vakiintumiseen tähtäävän vaikutuksen. Yksinäinen isokuovi vahti laavun ja uimarannan tieliittymää mitään pelkäämättä. Se tepasteli keskellä tietä omistajan elkein pitkä nokka uhkaavasti ojossa. 

Pari venettä tuli vastaan Nerkoon kanavalla, mutta sulkuun sain meloa yksin. Itsepalvelusulun käynnistysketjut on vedetty melkein veden pintaan. Sinisestä tilataan sulutus ja punaisesta myös nostosillan aukaisu. Tyydyin pelkkään sulutukseen. Sulussa on kelluva ponttoni, johon on mukava nojailla sulutuksen aikana. Vesi laski vajaan metrin. Sulun jälkeen vesi pyörteili sadan metrin matkalla melkoisesti.

Ylä-Savon vedet, tai oikeastaan rannat, ovat matalia, metsäisiä ja kaislikkoisia. Rannoilla on suuria maatalousrakennuksia, peltoja tai metsää. Maisema muistuttaa Vanajavettä, mutta puut ovat lyhyempiä. Harvoilla maihinnousuun houkuttelevilla paikoilla on kesämökkejä. Laavuja on Nerkooseen asti riittävän tiheässä. Ne ovat siistejä, hyvin hoidettuja ja polttopuita riittää. Nerkoon jälkeen taukopaikkoja saa etsiä. 

Nousin Jussilansaaren Karvaharjunniemen linjataulujen kohdalla maihin. Siinä oli matkani ensimmäinen kunnon kallioranta ja vieressä pehmeä sammalikko teltan paikaksi. Koska laavuja on ollut tiheässä, en ole kovinkaan tarkkaan seurannut hyviä rantautumispaikkoja. Luulen kuitenkin, että tämä on reittini ensimmäinen kunnon luonnonsatama. 

Suunnittelin jo ilta-askareita, mutta verenhimoinen sääskiparvi muutti suunnitelmani. Päädyin Tölvän kylän Naarvaniemen autiolle uimarannalle. Upea paikka, laavu, polttopuita, lämmin vesi ja punainen auringonlasku. 

Jokainen retkipäivä opettaa jotain uutta. Tänään opin, että sääskiöljyn paikka ei ole lääkepussissa kajakin takaluukussa. Sääskiöljy pitää olla käden ulottuvilla liivintaskussa aina, kun lähestyy rantaa. Ainakin tähän aikaan kesästä sääskiä tuntuu riittävän.

Tästä voit seurata matkan etenemistä reaaliajassa:

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK

Vuoksen melonta, Kiuruvesi-Iisalmi

Vuoksen melonta

1. päivä
Kiuruvesi – Iisalmi

Lähtiessä tavarat on aina sekaisin. Vaikka olin pakannut kajakin kahteen kertaan kotona, silti Kiuruveden Rantakylän venerannassa näyttää jäävän kassillinen tavaraa yli. Ne eivät mahdu. Edellisyön majapaikkamme Sinisen Helmen isäntä oli vinkannut Kiuruvesi-lehden toimittajan paikalle lähtöäni todistamaan, ja näköjään samanaikainen pakkaaminen ja haastattelu eivät suju minulta hyvin. Lopulta sain kaikki tavarat kajakkiin. Kokemuksesta tiedän, että ylihuomenna koko leiri menee kajakkiin heittämällä.

Kiuruvesi on matalaa. Pohja kuultaa auringossa punaisena. Kokeilen melalla, mutta en yllä pohjaan. Parin kolmen metrin vastatuuli auttaa hyvin pitämään melonnan rytmiä yllä. Kajakki tuntuu raskaalta meloa.

Nousen Saarikoskella maihin neulatammea ihmettelemään. Kiurujoki on padottu tammella, jonka toisen reunan pato on tiheä pysysuuntainen säleikkö. Aikoinaan Runnin kylpijät ovat roikkuneet  siltapakista riippuvista metallikolmioista ja käännelleet puutuneita jäseniään neulatammen vesisuihkun alla.

Kosken pääsee kiertämään Saarikosken kanavan kautta. Museokanavan sulku on käsikäyttöinen. Onneksi muistin juuri lähtöhetkellä ottaa mukaan kymmenen metrin köyden. Kajakki nimittäin pitää uittaa kanavasta läpi, koska sulku täytetään, avataan, suljetaan ja tyhjennetään käsin kanavan reunan laiturista. Askartelen sulkumekanismin kanssa vajaan tunnin, ja saan kajakin kanavan alapuolen matalaan laituriin. Yläpuolen laituri on tosi korkea.

Poikkean maihin Kihlovirran kodalla. Veneluiska, laavu, liiteri, vessa ja kota. Ja liiteri täynnä kuivia klapeja. Pumppaan vedenpuhdistimen läpi litran vettä laiturin päästä. Vesi on ruskeaa ja sen pinta täynnä siitepölyä. Silti saan pullooni ihan juotavaa, kirkasta vettä.

Ensimmäisen retkipäivän lopuksi löydän täydellisen leiripaikan Iisalmen edustalta Kumpusaaresta. Laavu, polttopuita ja kaksi liiteriä. Vessakin jossakin opastaulun mukaan. Joutsenet toitottavat illan auringossa, savu kiertää laavun ympärillä ja aurinko hohtaa hopeisena Poroveden väreilevästä pinnasta. Tuulee juuri sen verran, ettei itikoista ole haittaa.

Tästä linkistä voit seurata matkaani reaaliajassa:

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK

Muovi- vai kuitukajakki retkelle

-->

Retkikajakissa pitää olla riittävästi tilaa ja kantavuutta melojalle ja retkitavaroille. Retkikajakilla pitää pystyä melomaan haluttuun suuntaan kaikenlaisissa tuulissa ilman jatkuvia ohjailuvetoja. Retkikajakilla pitää pystyä ylläpitämään hyvää retkivauhtia. Retkikajakissa pitää pystyä istumaan puutumatta monta tuntia yhteen menoon. Retkikajakin pitäisi olla niin vakaa, että sen kyydissä pysyy silloinkin, kun uni jo painaa silmää eikä sopivaa leiripaikkaa tunnu löytyvän. 

Kajakkien valikoima on tavattoman runsas. Toiset mallit on suunniteltu nopeaan melontaan, toiset aallokkoon. On malleja avomerelle, rannikkovesille, sisävesille, jokiin ja koskiin. Hyvää, joka paikassa kohtalaisesti toimivaa mallia on vaikea löytää.

Muovia vai kuitua? V-, pyöreä vai tasinen pohja? Rokkeria vai ei rokkeria (sivukaarevuutta, ketkaa)? Suoralinjainen muovikajakki on nopeampi kuin käppyrä kuitukajakki. V-pojassa voi olla kulmikkaat kantit (hard shine) tai pyöreät. Keula ja perä voivat olla kantavia tai leikkaavia. Korkea kansi voi olla korkeudestaan huolimatta ergonomisesti hyvä ja matala haitata pystyä melontaa. Muuten hyvä ja mieluinen kajakki voi olla liian kantava, tyhjänä kiikkerä ja tuulelle herkkä. Tai uida kuormattuna kuin vettynyt tukki liian syvällä ja olla siksi raskaasti ohjailtava.

Muovi- vai kuitukajakki

Molemmilla on puolensa. Kuitukajakki on jäykempi, liukkaampi ja kevyempi – siis nopeampi. Muovikajakki kestää kolhuja ja sillä voi kolistella kiviin melko huolimattomasti. Kuitukajakki painaa tyhjänä 20–27 kiloa, samankokoinen muovinen 25–30 kiloa. Oma viikon retkivarustukseni painaa ruokatavaroineen 30–35 kiloa, eli enemmän kuin kajakki. Itse painan enemmän kuin kajakki ja kuorma yhteensä. Retkifillaria hankkiessani mietin, maksanko pari kiloa kevyemmästä fillarista tuplahinnan, karsinko matkatavaroista vai laihdutanko vyötäröltä. Olen keventynyt viisitoista kiloa viimeisen matkafuillarin hankinnasta.

Suomen rannikkoa meloessani en edes miettinyt, meloisinko muovikajakilla. Tein valinnan Tiderace Xplorer L:n, Tahe Greenlandin ja Point 18 XP:n välillä. Meloin Tideracella, koska se on Revalia tilavampi ja sopii ehkä Point XP:tä paremmin aallokkoon. Point XP 18 oli myös kajakkityyppinä minulle vieraampi, mutta olisi varmaan ollut nopein ja tilavin.

Muut pitemmät retkeni olen melonut Tahe Revalilla, mutta viikon mittaiselle Saimaan retkelle olin lähdössä Tahe Greenland T:llä. Greenlandin tavaratilat on matalat, samoin jalkatilat. Säälin lopulta jalkateriäni ja melontakaveriani, joka olisi joutunut ottamaan yhteisen, painavan telttamme kajakkiinsa, ja luovuin matalalla grönlantilaisella retkeilystä.

Vuoksen retkelle lähden muovisella Vortexilla, joka on suunniteltu aivan toisenlaiseen käyttöön – aallokossa puljaamiseen ja lyhyille retkille. Minua kiinnostaa kokeilla, miten tällainen kajakki soveltuu pitemmälle, monipuoliselle reitille.  Melon jokia, pieniä ja suuria selkiä, kanavia ja virtapaikkoja. Voi olla, että joudun kärräämäänkin jollain kanavan sululla. Halusin toiseksi kajakiksi monikäyttöisen, kaikissa vesissä kohtalaisesti toimivan "jeepin". Retkeni jälkeen tiedän, onko Tiderace Vortex sellainen.

Ei haittaa, että sisävesilläkin kajakki sietää aallokkoa. Päijänteen ja luullakseni Saimaankin aallokko voi olla tuulella vaativampi kuin merellä, missä aalto on matalikkoja lukuun ottamatta sisävesiä pitempää. Minulle myötäaallokko on jostain syystä sivu- ja vastatuulta haastavampaa. Vortex surfaa kuulemma hyvin. Parin viikon kuluttua tiedän, kuinka hyvin.

Retkipäivistäni kuluu varsinaiseen melontaan kelistä ja maisemista riippuen seitsemästä kymmeneen tuntia. Valokuvaaminen teettää ylimääräisiä mutkia ja pysähdyksiä. Melontapäivä alkaa varhain ja jatkuu myöhään. Yöunet jäävät lyhyiksi. En ole erityisen nopea meloja. Tässä mielessä on samantekevää, onko keskivauhtini muutama sata metriä tunnissa hitaampi tai nopeampi. Olennaista on kajakin vakaus ja helppo käsiteltävyys kaikissa tilanteissa.

Seuraavan retken teen sitten retkikäyttöön suunnitellulla Skim Beaufortilla.

Älypuhelin, sähkö ja digitaaliset kartat

Käytän Vuoksen retkelläni pääasiallisena karttana Sailmaten sovellusta vesitiiviissä Sony Aqua –älypuhelimessa. Miten näyttö toimii märkänä ja mistä puhelimeen saa sähköä? Ja miten pikkuruisesta näytöstä voi suunnitella reittiä?

Vuoksenmelojan työpöytä. Kartta ja kompassi paikoillaan. Lisänä älypuhelin, joka vesi- ja pölytiiviydestään huolimatta kulkee vesitiiviissä pussissa.

Meloin viime kesänä Virroilta Tampereen ja Valkeakosken kautta Orivedelle ilman merikarttaa. Latasin iPhoneen ja iBadiin Karttaselaimen ja uskoin selviäväni niillä ja aiemmin iBadiin ostamallani Navionics -navigointiohjelmalla. Toki kannella oli Fillari-GT 1:200 000 sekä suunnistus- ja kansikompassit.

Koska iBadissani ei ole sim-korttia, minun piti ladata tarvittavat kartat etukäteen. Koneessa oli vähän muistia, ja Karttaselaimen kartoilta piti etukäteen päättää, missä mittakaavassa kartat haluaa ladata ja miltä alueelta. Puhelimen nettiyhteyden jakaminen kulutti sekä puhelimen että tabletin akkua ahnaasti. Käytännössä isokokoinen tabletti tuntui kovin kömpelöltä vesitiiviine pusseineen kajakin kannella. Niinpä navigoin ensimmäisen päivän jälkeen pelkällä puhelimella.

Vanhan iPhonen pienen näytön lukeminen vesitiiviin pussin läpi tuotti vaikeuksia ikänäköiselle. Puhelimen käyttö eleineen ja zoomauksineen sujui muuten ongelmitta sekä kuivana että märkänä. Pussini oli kelluvaa mallia, ja pussin sisällä oleva ilma jonkin verran haittasi näytön sormeilua neopreenihanskat kädessä.

Sähköä tarvitaan. Vasemmalta tabletti, action-kamera, älypuhelin, kaksi virtapankkia ja usb-adapteri/laturi. Paneelista lähtevän johdon liitin kestää vettä. Siitä eteenpäin kaikki teipataan vesitiivisti pussiin ja pujotetaan aukkopeiton välistä selkätuen taakse.

Koska Sony Aquan pitäisi olla vesitiivis, vein sen suihkuun. Nettisurfailu sujui märkänäkin. Näytön asetuksena oli herkempi ”hanskat kädessä”. Meloessa pidän puhelimen kuitenkin vesitiiviissä kotelossa, koska kotelo ei käytännössä haittaa puhelimen käyttöä mitenkään. Tarkoitus ei ole meloa kännykkä kourassa, vaan tutkia sieltä silloin tällöin reitti, suunnat ja syvyydet ja navigoida maiseman ja kansikompassin mukaan.

Mukana retkelläni kulkee myös vanha iPhone, josta teen soitonsiirron liivintaskussa kulkevaan Sonyyn. iPhone on varalla ja kulkee pussissaan kajakin päiväluukussa. Tabletti on mukana kirjoitus- ja kuvitustöitä varten. Se kulkee näppiksen kanssa keulaluukussa omassa vesitiiviissä pussissaan.

Tupakansytyinliitin, usb-laturi ja 13 ampeerin virtapankki.

Tarvitsen sähköä puhelimiin, tablettiin , näppikseen, Sonyn action-kameraan ja sen kauko-ohjaimeen auringosta. Rullattava, merivedenkestävä 14 watin aurinkopaneeli lataa tarvittaessa vaikka meloessa takakannelle levitettynä. Paneelissa on tupakansytytinliitin, johon saa kiinni usb-laturin. Se lataa vesitiiviiseen pussiin pakattua, selkätuen takana pidettävää virtapankkia. Minulla on käytössä 13 ja 15,6 ampeerin virtapankit. Kolmen vuoden takaisella, kuukauden mittaisella rannikonmelonnalla olisin voinut myydä sähköä valtakunnan verkkoon. Sen verran reilusti paneeli tuotti.

Viimekesän kokeiluista viisastuneena unohdan koko Karttaselaimen ja kokeilen nyt Sailmatea. TaskuLoistoa on myös suositeltu, mutta se maksaa muutaman kympin. Tällä hetekllä ilmainen Sailmate tuntuu toimivan ripeästi. Puhelimessa on prosessoritehoa ja muistia tarpeeksi, ja viiden tuuman näytöstä jo näkeekin jotakin. Päivämatkojen päälinjat ja matkat luen edelleen Fillari-GT:stä. Digitaalisten karttojen yksi ongelma nimittäin on mittakaavan hahmottamisen ja etäisyyksien mittaamisen vaikeus nopealla silmäyksellä.

Jännä nähdä, miten näillä vermeillä pärjää käytännössä.

Vuoksennauhaa melomaan – Kiuruvesi - Lappeenranta

Ellei mitään yllättävää satu, lasken kajakkini vesille lauantaina 28.5. Kiuruveden Kettulanlahdella. Siitä alkaa reilun parin viikon melontani Vuoksen vesistön Suomen puoleisen osan läpi Lappeenrantaan. Tässä vaiheessa lähtöaikaa on pitänyt siirtää vain päivällä ja sääennuste näyttää lupaavalle.

Melon Vuoksen vesistön läpi digitaalisilla kartoilla. Vedenkestävät melontakartat ja Fillari-GT:t ovat mukana henkisenä tukena ja päivämatkojen suunnitteluun. Puhelimessa skaalautuvan kartan yksi hankaluus on se, että tarkka mittakaavan hahmottaminen on hankalaa, jopa mahdotonta. Ajatus on suunnistaa suuret linjat paperikartoilla ja käyttää puhelinta tarkaan reitin lukemiseen, lukea väylät, karikot ja syvyystiedot sekä paikantamiseen. Perinteiset kansi ja suunnistuskompassit ovat tietenkin myös mukana. Retkikartta.fi:stä luen vastaavat mantereen tiedot, laavut, tulipaikat ja maamerkit.

Vuoksen vesistön päähaarat kulkevat Kiuruvedeltä ja Nurmeksesta Savonlinnan seudulle ja sieltä Lappeenrantaan. Molemmilla reiteillä on useita eri reittivaihtoehtoja. Mielenkiintoisia maisemia ja vesiä riittää loputtomiin. Aion meloa Kuopiosta Heinäveden ja Koloveden kansallispuiston kautta Oraviin ja koukata mutkan Sulkavan soutujen pohjoiselle reitille ennen Puumalaa. Muutama osuus reitin keskivaiheilla on tuttu aiemmilta retkiltäni.

Melon retken Tiderace Vortexilla. Koepakkaamisen perusteella kaikki suunnitellut varusteet mahtuvat mukaan kajakkikärry mukaan lukien ilman, että kannelle tarvitsee pakata mitään ylimääräistä. Talvella hankkimani vedenpuhdistin menee huomattavasti pienempään tilaan kuin kymmenen tai kaksitoista litraa vettä eikä paina muutamaa sataa grammaa enempää. Siksi tilaa on nyt enemmän eikä Vortexin pienet pakkausluukut juurikaan haittaa painopisteen kannalta järkevää kuormaamista.

Laskin, että parinsadan puhelin Prepaid-liittymällä tulee halvemaksi kuin nippu kookkaita ja kalliita merikarttoja. Vaikka puhelin on vesitiivis, pidän sitä meloessa vesitiiviissä pussissa. Lähiviikot näyttää, miten tällainen ratkaisu toimii.

Käytän tällä retkellä digitaalisia karttoja. Vesitiiviiseen (IP68), viiden tuuman Sony-puhelimeen on ladattu Sailmaten meri- ja sisävesikartat. Puhelimessa on nopea netti. Toivon löytäväni sopivat laavut ja leiripaikat Retkikartta.fi:n avulla. Yleiskarttana on paperiset Fillari-GT:t 1:200 000 ja reitin keski- ja loppuvaiheilta vedenkestävät melontakartat 1:50 000.

Sailmate toimii offline-tilassa, mutta Retkikartta.fi edellyttää nettiyhteyttä. Latasin puhelimeen Sailmaten kaikki saatavilla olevat kartat, koska ne saa tänä vuonna ilmaiseksi. Puhelimessa on 64 gigan muistikortti karttoja, kuvia ja videoita varten. Netin nopeus on 50 Mbit/s. Tällä reitillä verkon pitäisi olla melko kattava. Katsotaan, miten toimii...

Tällä kertaa en käytä retkipäivien alkuiltoja kovin pitkään kirjoittamiseen, mutta kerään kuvia, videoita ja muuta materiaalia myöhempää käyttöä varten. Toki aktivoin Spot-lähettimen piirtämään reaaliaikaista reittiäni Google Mapsiin.

Jaan paikkalinkin, kuvia ja välittömät päivittäiset tunnelmat tämän blogini kautta. Näiltä näkymin ensimmäinen retkipostaus ilmestyy ensimmäisestä leiristä lauantai-iltana 28.5.

Uusi kajakki, Tiderace Vortex

Hankin kuitukajakki Beaufortin kaveriksi muovisen Tiderace Vortexin. Kajakit ovat melkolailla saman kokoisia, tilavuudeltaan n. 360 litraa ja suositeltu melojan paino on 70–100 kg. Vortex on vajaat kymmenen senttiä lyhyempi ja kolme senttiä leveämpi. Materiaalin lisäksi olennaisin ero on pohjan muoto. Vortex on vakaampi, Beaufort nopeampi.

Enpä muistanutkaan, miten vakaa Vortex on vedessä. Navakassa sivutuulessa kajakki kulki suoraan ilman evää eikä juurikaan kammennut keulaa tuuleen. Luin kolmen vuoden takaisesta koemelontaselostuksestani, etten silloinkaan tarvinnut evää monessakaan tilanteessa.

Nykymallinen Vortex on materiaaliltaan erilainen kuin ensimmäiset mallit. Jäykempi ja ehkä aavistuksen kevyempi. Tehtaan paketissa olleen laaduntarkkailulapun mukaan kajakki painaa 24 kg, mutta auton katolle nostaessa painoa tuntui olevan enemmän. Ehkä paperissa oli pelkän rungon paino. Ergonomia on kohdallaan. Irroitin silti selkätuen taaemmat ruuvit, jotta jäykkä tuki pääsee vähän liikkumaan alaselän mukana.