Merihätä

”Vesiliikenneonnettomuus. Keskisuuri. Sivullinen pelasti kolmehenkisen venekunnan ajelehtimasta kiville”  lukee merivartioston twiitissä. Kuulostaa vakavalta.

Alkukevään pikainen veneajelu Helsingin edustalla sai yllättävän käänteen, kun juuri käyttönotetun, uuden veneen sähkölaitteissa ilmeni ongelma.

Olin tilanteessa mukana pelastettavana. Ajoimme nopealla moottoriveneellä Helsingin ja Suomenlinnan välillä. Tuuli kaakosta kohtalaisen voimakkaasti. Harmaa päivä, mutta ei ihan satanut.

Veneen jännitemittarin lukema alkoi laskea nopeasti. Pysähdyimme, ja käännyimme takaisin kohti espoolaista lähtösatamaa. Sataviisikymmentä hevosvoimaisen perämoottorin nostaessa kierroksia alhaisen jännitteen merkkiääni alkoi soida. Hiljensimme. Jännite laski mittarin mukaan edelleen. Sammutimme kaikki sähkölaitteet.

Hernesaaren kohdalla jännitemittari näytti seitsemää volttia, kun veneen moottori sammui. Yltyvä kaakkoistuuli keikutti ajelehtivaa venettä. Edessämme kulki Länsisatamaan johtava laivaväylä, mutta onneksi ajelehdimme kohti Hernesaaren rantaa. Vene oli uusi, alle kymmenen tuntia ajettu. Veneen akun jännite oli laskenut heti ensimmäisten ajotuntien aikana. Myyjä oli arvellut akun olleen viallinen, ja uusi akku oli vaihdettu tilalle. Vanha akku oli mukana, ja aloimme vaihtaa sitä tyhjän tilalle.

Akun kaapelikenkien irrotus ei sujunut heittämällä, ja akkua vaihtaessamme ajauduimme kivikkoisen rannan tuntumaan. Reilun yhdentoista voltin jännite ei riittänyt käynnistämään moottoria. Tuuli painoi meitä kohti kivikkoa. Ensimmäinen rysähdys iski heti, kun moottori saatiin kipattua ylös vedestä. Lasikuitu kolisi teräväsärmäisiin kiviin veneen oikealla kyljellä ja pohjan alla. Alumiinivartinen puoshaka tuntui keveältä aseelta tuulen ja aallokon runnoessa puolentoista tonnin painoista venettä voimalla kiviä vasten.

Veneliikennettä oli vähän, ja olimme ajautuneet väylältä huutomatkan ulottumattomiin. Soitimme merivartiostoon. Apua odotellessa yritimme kääntää veneen niin, että se kolhiintuisi mahdollisimman vähän. Ohikulkeva pienveneilijä huomasi tilanteemme, ajoi lähelle ja valmistautui hinaamaan meidät irti rannasta. Samalla Katajanokan suunnasta lähestyi rajavartioston helikopteri matalalla lentäen. Pintapelastaja riippui kopterista lasketussa köydessä.

Olimme jo irti rannasta, kun rajavartioston pieni rib-vene ja partioalus saapuivat. Helikopteri kaartoi Pihlajasaaren pohjoispuolelta takaisin ja lensi pois. Pääsimme rajavartioston rib-veneen hinauksessa suojasatamaan. Matkalla huomasimme, että puhelimesta, jolla olimme soittaneet apua, oli akku tyhjentynyt. Hetkeä aiemmin se oli lähes täysi.

Tuuli käänteli ohjauskyvytöntä venettämme miten tahtoi. Hinausköysi rikkoi kannelta toisen etuvalon ja lopuksi vene törmäsi keula edellä rannan laituriin hallitsemattoman kovalla voimalla. Saimme veneen kiinnitetyksi ja pilssin tarkistetuksi vuotojen varalta. Taksia tilatessamme rajavartioston vene viipyi edelleen rannassa. Miehet olivat nostaneet konekopan laiturille ja tutkittuaan aikansa soittivat hinausapua. Veneen akku oli tyhjä.

Onneksi veneemme virta loppui sellaisessa paikassa, että apua saatiin nopeasti emmekä olleet laivaväylällä. Jälkiviisaasti voi ihmetellä, miksi emme laskeneet ankkuria heti moottorin sammuttua tai viimeistään, kun aloimme vaihtaa akkua. Vettä oli alla pari kymmentä metriä ja oletus oli, että toisella akulla vene käynnistyy. Ei pitäisi olettaa vaan varmistaa. Merivartiosto toimi ripeästi ja tuli paikalle kattavalla kalustolla. Heidän olettamuksensa oli, että tilanne voi olla hyvinkin vaikea. Ja olisihan se voinut ollakin. Siksi pintapelastaja on tuollaisissa tilanteissa valmiina laskeutumaan kiville ajautuneeseen alukseen. 

Moottorivene on haavoittuva. Ilman polttoainetta tai virtaa siitä ei ole paljon iloa. Mitä isompi vene, sitä vaikeampi sitä on hallita ilman moottoria. Perämoottorivene muuttuu täysin ohjailukyvyttömäksi, kun moottori nostetaan ylös. Eikä sammunut moottori alhaallakaan auta ohjailussa. Kivikkoon ajautunut painava vene samoin kuin retkilastissa oleva kajakki hakkautuvat nopeasti rikki kiviä vasten.

Uusikin vene tai mikä tahansa laite voi yllättää. Kajakin heikko kohta voi olla kannen ja rungon liitos tai melko yleinen aukonkehyksen vuoto. Vuosia sitten ostimme uuden matkailuvaunun, joka vietiin käyttöönottohuollon jälkeen leirintäalueelle. Heti ensimmäisenä yönä vaunussa tuntui voimakas kaasun haju. Syyksi paljastui puutteellinen kaasuletkun kiinnitys – siis käyttöönottohuollon jälkeen.