keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Milloin jää lähtee Valkjärvestä?

Tänä talvena on ollut ennätysmäärä lunta. Lumi satoi maahan samaan aikaan, kun pakkanen jäädytti järven. Vaaksan paksuinen lumikerros suojasi veden pintaa pakkaselta niin, että kunnon jäätä ei päässyt muodostumaan viikko kausiin. Lähes koko tammikuun järven peitti kunnon lumikerros, jonka alla oli nilkkoihin asti vettä ja vasta veden alla ohut jääkerros. Jos hiihtäessä lumikerros puhkesi, suksi upposi kymmensenttiseen veteen ja jäätyi pakkasessa paksuksi jäälankuksi. Pito jäätyneillä suksilla oli kyllä hyvä, liiankin hyvä.
Koska jää ei ole lumen vuoksi päässyt samanlaiseksi kuin normaalisti, odotan innolla jään nopeaa sulamista. Tällä hetkellä järvellä on vettä jään molemmin puolin, alla ja päällä.
Keväällä 2007 Valkjärvi vapautui jäästä ennen huhtikuun puolta väliä, jopa ennen 12.4. Ostin silloin ensimmäisen muovikajakkini. Jo ennen kajakin ostoa edeltävinä iltoina olin melonut järvellä vanerikajakillani.
Seuraavana keväänä 2008 jää lähti jo huhtikuun alussa. Olimme hiihtämässä Kainuussa metrisessä lumessa. Tulimme kotiin 9.4. ja seuraavana päivänä eli 10.4. kävin kiertämässä järven kajakilla. Aurinko paistoi. Oli lämmintä.
Viime keväänä 2009 jää suli hitaasti. Seurasin jään sulamista pari viikkoa. 26.4. rannassa oli sen verran sulaa, että laskin kajakin veteen. Puin päälle urheilukerraston ja sen päälle märkäpuvun ja vedenpitävän tuulipuvun, neopreenihanskat ja -tossut. Ajattelin, että en kaatuessa heti paleltuisi.
Aurinko paistoi ja tuuli heikosti. Hikoilin. Märkäpuku väliasuna on todella kuuma!
Meloin rannan sulaa niin pitkälle kuin vapaata väylää riitti. Korkeiden kallioiden kohdalla jää ulottui rantaan asti. Muovikajakin keula nousi helposti jään päälle, jää rikkoontui helposti kajakin alla. Vaikka jää oli monin paikoin melko paksua, se hajosi kuin pystysuuntaisiksi lamelleiksi. Jään päälle noustessa kajakki keikkuu, koska pohja on keulasta voimakkaasti v-muotoinen. Keikkuminen vähenee sitä mukaa kun jään päälle pääsee. Samalla jää murskaantuu alta.
Meloin ahtautuneiden jäiden ohi vapaampaan veteen kääntymään. Palatessa tuloväyläni oli pysynyt auki ja jopa leventynyt. Tuuli liikutteli jäätä niin, että välillä eteen tai sivulle aukeni parikymmenmetrisiä vapaan veden aukkoja.
Otin vapaassa vedessä vauhtia ja meloin suoraan avoimelle selälle umpijäähän. Kajakki rikkoi hyvin jo sohjoontumaan alkanutta jäätä, ja saatoin pitää yllä kohtalaista vauhtia jopa satoja metrejä. Lopulta jää oli sen verran vahvaa, että kääntyminen ei enää onnistunut. Oli pakko meloa takaperin pois jäistä.
Jäiden seassa meloessa melaa pitää käyttää vähän eri tavalla kuin vedessä. Mela pitää iskeä kohtisuorassa jäähän napakasti niin, että se leikkautuu sohjoisen jään sisään. Sen jälkeen pito on sataprosenttinen. Luin joskus melontaoppaasta, että meloessa ikään kuin vedetään melalla itseä eteenpäin. Hauraissa kevätjäissä melankäyttö on juuri sellaista.

Hauskaa, mutta melko vaarallista. Tulipa kuitenkin kokeiltua. Kuvat viime keväältä. Tuuli ajeli ja sulatti jäät pois vielä saman päivän aikana suurimmalta osalta järven selkää.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Eskimo



Uimahalliharjoitukseni näyttävät jäävän tänä keväänä vain pariin kolmeen kertaan. Lähes joka viikonlopulle on jo muuta ohjelmaa.

Talven tavoitteeni oli pyöräyttää eskimo myös vasemmalta puolelta. Näyttää jo menevän, mutta vähän kankeammin. Pyörähdyksen harjoittelua helpottaa, jos liike voidaan kuvata videolle.


Eskimo ei aina onnistu. Painopiste voi olla liian edessä ja alhaalla, melan lapakulma väärin tai joku muu asia haittaa kääntymistä. Video auttaa harjoituksissa aika tavalla. Videolta pääsee kaikessa rauhassa katsomaan, mitä siellä veden alla oikein tapahtuu. Miten mela menee ja miten pää.
Minulle vasen puoli on hankalampi kuin oikea. Selkäni on keskivaiheilta jäykkä, ja riittävä nojautuminen takakannelle ei onnistu. Siksi pää pitäisi pitää ihan loppuun asti takana ja tarpeeksi alhaalla.
Tässä klipissä käännös vasemmalta ei onnistu.

Ei silti hätää. Happea kannattaa haukata aina, kun pää edes vähän käväisee pinnan yläpuolella. Silloin voi kaikessa rauhassa palata alkuasentoon ja kääntyä siltä puolelta, mistä se varmimmin onnistuu.

Olen videokuvissa kiinnittänyt huomiota melavedon loppuosaan.  Melasta loppuu vedon päättyessä pito. Pyörähdyksen vauhti hiipuu lopussa, ja joskus vääntö ei riitä ihan ylös asti. Olen kokeillut kääntää melavedon loppuvaiheessa lapakulmaa ja suunnata vedon takaisin eteen. Suosittelen. Melassa pysyy pito ja tuki loppuun asti. Melalla voi hyvin hallita tasapainoaan käännöksen loppuvaiheessa, ja estää välitön uudelleen kaatuminen vaikkapa aallokossa.


Tässä klipissä on käytössäni Star 500 PE, joka on ketterä käsiteltävä, vaikka on viisi metriä pitkä. Kuvaaja sukelsi lopuksi altaan pohjalle, josta kuvasi suoraan ylöspäin. Mielenkiintoinen kuvakulma.