maanantai 31. joulukuuta 2018

Miten aloitan melontaharrastuksen 1.1




Melonta kiinnostaa. Paikkakunnalla tai lähiseudulla ei ole melontaseuraa, Suomen Ladulla ei ole seudulla aktiivista melontatoimintaa, seuratoiminta ei tunnu omalta tavalta harrastaa, tai se ei sovi omaan ajankäyttöön.

Minulta kysytään tuon tuostakin melontaan ja välineisiin liittyviä asioita, ja ylläkuvattu tilanne on kokemukseni mukaan melko monelle melonnasta kiinnostuneelle tuttu. Halutaan meloa kajakilla omassa mökkirannassa tai lähivesillä omaan tahtiin ainoana tavoitteena sopiva liikunta ja ainutlaatuinen luontokokemus. Joitakin tutustumismelontoja olen tuttaville järjestänytkin. 


Asetelma on minullekin tuttu. Eivät läheskään kaikki halua suorittaa eri tasoisia taitotasomerkkejä tai tähdätä harrastuksessaan pitkiin, vaativiin meriretkiin tai vuolaiden koskien laskuun. 

Oma harrastukseni alkoi tavallaan sattumalta, kun rakensin vanerikajakin. Melontatekniikaa opettelin aluksi https://www.kayakpaddling.net/fi/https://www.kayakpaddling.net/fi/-sivuston avulla omassa rannassa. Siitä harrastus eteni askel askeleelta muutamassa vuodessa vaativiin meriretkiin. Ihan yhtä hyvin se olisi voinut pysyä siellä kotirannoillakin. 


Julkaisen tällä sivustolla alkutalven aikana juttusarjan, jossa kerron vinkkejä ja näkökulmia melontaharrastuksen aloittamiseen omin päin, vaikka tosiharrastajat aina suosittelevat hakeutumaan melontaseuraan. Mutta jos ei sitä seuraa ole.

Käsittelen sarjassa ainakin seuraavia aihepiirejä:
1. Välineet – näkökulmia ensimmäisen kajakin, melan ja muiden välttämättömien varusteiden hankintaan.
2. Melomaan – millä tavalla alkuun, melonta-asento ja tekniikka.
3. Ensimmäiset lenkit – miten välttää takapuolen tai jalkojen puutuminen.
4. Pitemmät lenkit – miten voi välttää käsivarsi- ja hartiavaivoja sekä rakkojen syntymistä.
5. Tuuli nousee – melontaa tuulessa ja aalloissa.
6. Kajakki kaatuu – melakelluke ja muut varokeinot.
7. Eskimopyörähdys – onko se pakko osata.
8. Retkelle – kajakin pakkaaminen.
9. Sopiva päivämatka ja reitin suunnittelu.
10. Kokemuksiani eri melontareiteistä.



En anna teksteissäni ostosuosituksia, vaikka mainitsen erilaisia tuotemerkkejä ja hintatasoja. Ajattelen, ettei harrastustaan aloitteleva tai sitä kokeileva halua välttämättä ostaa heti alkuun kalleimpia varusteita. 
Tekstini perustuvat omaan käytännön kokemukseen eri välineistä ja tilanteista runsaan kymmenen vuoden aikana. Pyrin käsittelemään aihepiirejä harrastustaan aloittelevan näkökulmasta.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Hiljaista ja kiirettä


Melontablogissani on ollut tänä keväänä kovin hiljaista. Tarkalleen ottaen melkein yhtä hiljaista kuin melontalenkeilläni.
Kiirettä, tai oikeammin runsaasti tekemistä, on ollut työssäni ja muussa elämässäni. Askaretta ja liikkumista on ollut sen verran paljon, etten vielä tälle kesäkaudelle ole ehtinyt kajakkia avoveteen kastamaan.


Vaikka olen päivittänyt blogia laiskasti, lukijat ovat olleet kiitettävän ahkeria. Blogissani käy lukijoita päivittäin. Toisinaan sivulatauksia voi olla kymmeniä, jopa satoja päivässä. Se tuntuu mukavalle. Teksteille on olemassa tarve. 
Koska aiempina vuosina tulin kirjoittaneeksi ahkerammin, sivustoon on kertynyt melkoinen määrä melontaan ja välineisiin liittyvää tietoa. Siksi en aio sulkea blogiani, vaan annan sen olla.

Lukijani lähettävät minulle silloin tällöin sähköpostia, jossa kertovat omasta harrastuksestaan ja kyselevät mielipiteitäni kajakeista, meloista, reiteistä ja muista melontaan liittyvistä asioista. Niihin vastaan yleensä muutaman päivän sisällä. 
Saan myös postia Maininki-kirjani lukijoilta, melojilta ja elämänmuutoksissa eläviltä. Kirja on kustantajalta loppunut. Lunastin painoksen loppuerän itselleni, ja minulla on niitä vielä jonkin verran jäljellä. Jos siis haluat kirjan itsellesi tai lahjaksi, lähetä viesti.


Tänään oli tarkoitukseni avata kesän melontakausi, mutta työstä palattuani alkoi sataa. Koko päivän ja eilisen on tuullut navakasti. Tyydyn katselemaan parvekelasien läpi tuulessa harmaana vaahtoavaa Pirttijärveä ja vedän jalkoihini villasukat. 
Tunnelman vuoksi sukat ovat samat, joita käytin leiri- ja yösukkina meloessani Suomen rannikkoa läpi tasan viisi vuotta sitten. Samat, jo reikiintyneet ja yli kaksikymmentä vuotta sitten edesmenneen anoppini neulomat sukat ovat olleet mukana kaikilla pitemmillä melontaretkilläni.
Ei sillä, että sade taikka tuuli olisivat melomisen esteenä, mutta mukavuudenhalu voitti. Teen kauden avauslenkin mieluummin hyvän sään aikana. Samasta syystä jätin tänä iltana myös pyöräilylenkin väliin, vaikka tällä kertaa aikaa olisi ollut.


Päivitän blogia tässä vaiheessa harvakseltaan. Voi olla, että elämän- ja työtilanteen muuttuessa päivityksiä tulee taas tiheämmin. Kannattaa käydä silloin tällöin kurkistamassa, onko uusia tarinoita ilmestynyt.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Double Diamond - Pohjoismainen vastaus halpatuontikajakeille


Kajakkien valikoima Suomen markkinoilla on laaja, vaikka melontaan keskittyneitä kauppiaita on vain muutama. Valikoimaa laajentaa tietysti melonnan alalajien runsaus, mutta jo pelkästään retki- ja merikajakkeja on tarjolla huomattavan monta eri kokoa, merkkiä ja mallia.

Valikoiman runsaudesta huolimatta markkinoille näyttää mahtuvan verkossa myytäviä halpakajakkeja, joiden ominaisuudet näyttävät ainakin paperilla ihan kelpoisilta.

Halpakajakkien ostaneilta olen kuullut terveisiä puutteista työn laadussa ja varusteissa, mutta jos perusasiat kuten melontaominaisuuksiin vaikuttavat pohjan ja kannen muoto sekä ergonomia ovat kunnossa, kajakkia tuunaamalla saa varmaakin edullisesti itselleen ihan soivan pelin.

Harrastus on hyvä aloittaa seuran kalustolla ja/tai kohtuullisen hintaisilla varustehankinnoilla. Ajan ja kilometrien myötä sitten muotoutuu käsitys siitä, millaisia ominaisuuksia omalta kajakilta odottaa.

Pohjoismaiset melontakauppiaat vastaavat kiinalaiseen halpatuontiin omalla Double Diamond –kajakkimerkillä. DD-mallien takana on kajakkikauppiaiden kuten Welhonpesän ohella tunnettuja suunnittelijoita kuten Björn Thomasson ja Andrea Piutti.

DD-kajakkien komponentteina käytetään enimmäkseen tunnettuja merkkejä kuten Kajaksport, SmartTrack ja Yakima. DD-kajakkeja valmistetaan Euroopassa, Kaukoidässä ja jopa Suomessa. Suomessa myytävät DD-kajakit on varusteltu Suomen oloihin sopiviksi.

Otin uimahallitreeneihin Welhonpesän hyllystä DD Greenland-kajakin kokeiltavaksi. Millä tavalla Puolassa ja Virossa valmistettava kuiturakenteinen Greenland poikkeaa esim. minulle aiemmin tutusta Tahen Greenland T:stä?

DD Greenland on 539 cm pitkä ja 52 cm leveä. Lasikuituversion hyllyhinta on 1290 euroa ja kevyemmän ACF version 1690 euroa. Hinta on huomattavasti markkinoiden muita grönlantilaisia malleja edullisempi.

Ulkoisesti kajakki on kuin Tahen vastaavan mallin kopio. Tosin kaikki grönlantilaiset ovat nopeasti katsoen samankaltaisia. Keskeisin ero on takapäiväluukuun puuttumien, mutta toisaalta molemmat pakkausluukut ovat reilun kokoisia. Retkitavaroiden pakkaaminen tähän kajakkiin ei ole vaikeaa.

Myös istuinaukko on reilun kokoinen – muutaman sentin suurempi kuin esim. Tideracen malleissa. 87-senttinen Hikon neopreeni-aukkari menee aukkoon juuri ja juuri. DD:n oma neopreeninen greenland-aukkari sopii aukkoon hyvin ja on harvinaisen miellyttävä käytössä. Vyötärön kokoa voi säätää tarranauhoilla.

Jos DD-greenland näyttääkin päältä katsoen Tahen vastaavan mallin kopiolta, melontatuntuma on erilainen. DD ei ainakaan ensituntumalta käänny ihan yhtä ketterästi. Onko kölilinja aavistuksen suorempi? Paikoillaan kääntäminen onnistuu kyllä hyvin, kun kajakkia kallistaa reilusti. DD Greenland kyllä kestää kallistusta. Aukon reunan saa pudottaa reilusti veden pinnan alapuolelle ilman, että tarvitsee kaatumista pelätä.

Kajakin nopeutta ei kahdeksanrataisessa 25 metrin altaassa pysty riittävästi arvioimaan, mutta ensituntumalta kajakki kiihtyy helposti ja melonta on kevyttä. Tahen Greenland T:llä olen melonut pitkiä lenkkejä yli kahdeksan kilometrin keskinopeudella, ja uskon DD:n pystyvän samaan. Kajakki on kevyt ja kapea.

Korkeampiin retkikajakkeihin tottuneelle DD:n matala kansi voi tuntua aluksi ahdistavalta. 42 numeron tossu mahtuu kannen alle sovitellen, ja matalan polvitilan vuoksi jalat jäävät melko suoriksi. Kajakkiin kytkeytyy napakasti, mistä on etua ylätuennoissa ja eskimoita pyöriteltäessä.

Eskimo pyörii DD Greenlandilla helposti, niin kuin tämän mallisella kajakilla kuuluukin. Rodeopelastautuminenkin onnistui rodeota opetelleelta kaverilta helposti. Kajakki on pienestä alkukiikkeryydestään huolimatta vakaa ja istuinaukko on suuri. Jalat saa pujotettua helposti sisään, vaikka takapuoli olisi jo istuimella.

Entä työn laatu? Kokeilemani laskuitumallin työn jälki muistutti viime vuosituhannen lopun Revalia. Ei ihan priimaa, mutta kuitenkin kelvollista. Pakkausluukut päästivät parin tunnin hallitreenin aikana desin verran vettä sekä keulaan että perään.

DD Greenland voisi olla mukava kajakki eskimo- ja puljausharjoituksiin, aallokkoon ja miksei retkillekin, jos matala polvitila ei haittaa. Pakkaustilat riittävät viikonkin retkelle, jos retkivarustus ei ole ihan naparetkikunnan luokkaa. Kajakin varalaita on runsaan 80 kilon melojan painolla nelisen senttiä. Parin kymmenen kilon retkilasti ei vielä uita kajakkia liian syvällä.

Hinta on laatuun ja ominaisuuksiin nähden todella kohdallaan. Muutamaa satasta kalliimman ACF-version ulkoasukin on asiallisen tyylikäs.

DD-sarajassa on Greenlandin lisäksi muitakin kiinnostavia malleja. Brittityylinen 512 cm pitkä ja 53 cm leveä, loivan v-pohjan DD Spectre näyttää hintaansa nähden hyvin kiinnostavalta, eikä se ole tyhjänäkään liian kantava keskikokoisellekaan melojalle.

Viime vuonna uutuutena esitelty Artic Sea –mallin 530 pitkä versio puolestaan on ruotsalaismallinen, edestä kapea ja pitkä vesilinjainen nopea kajakki, jolla kuntolenkki voisi sujua todella vauhdikkaasti ainakin tasaisemmilla vesillä.