tiistai 7. kesäkuuta 2016

Vuoksen melonta 11. päivä Puumala – Rastinniemi (Taipalsaari)


Kolme romaania lopettelee aamiaista Koskenselän leirintäalueen keittiössä. Saksalaispariskunta viipaloi siansivua, nostaa siivut paistinpannulle ja sekaan neljä kananmunaa. Venäläinen pyörähtää keittiössä, mutta kiirehtii vessan hammasharja suussaan. Hollantilaiset nukkuvat vielä, ja belgialaiset. Huoneen täyttää äänekäs tietoisuus siitä, että yksi romaaneista on nukkunut huonosti; matkailuautossa on ollut liian kuiva ilma. Syön puuroni, otan keittimestä jonkun keittämää kahvia ja juon.  

Monen päivän jälkeen aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta Koskenselän syvänsinisille laineille. Tuulee kolme tai neljä metriä sekunnissa lounaasta, minulle vastaan. Tällainen on minun mielestäni normaali, hyvä sää vesillä. Virkistävä tuulenvire, aurinko ja matala aallonvire. Mitä muuta voisi toivoa.

Rahtilaiva puskee Lappeenrannan väylää vastaan, mutta ehdin pois alta Rokansalon sivua seuraten. Karkkilalainen perhe tekee lähtöä Savonlinnaan Rokansaaren pitkän laiturin liepeillä. Mies on kunnostanut kahdeksan vuotta telakalla seisseen tilavan matkaveneen hyvään retkikuntoon. Rokansaarta ei turhaan kehuta venelehdissä. Hiekkarantoja, grillikatoksia, tulipaikkoja ja saunakin parin euron käyttömaksua vastaan. 

Sääennuste on vaihdellut viime päivinä melkoisesti. Tänään minulta on kysytty, pidänkö maapäivän tulevan myräkän vuoksi. Rokansaaren mahonkiveneiljijäkin pohti, kannattako lähteä jatkamaan matkaa myräkkään vastaan. Näyttää, että huomenna tuuli voimistuisi ja torstaina olisi voimakas länsituuli. Lämpö laskisi alle kymmeneen asteeseen. Alan tutkia vuoroin karttaa ja useita eri sääennusteita. 

Lintusalon länsipuolella tuuli yltyy ja kääntyy vastaan. Palaan kilometrin tai pari takaisin ja kierrän Lintusalon itäpuolen suojaisempaa reittiä pitkin. Reittini kapenee lopulta Putakon ja Heinäsensalmen välissä pelkäksi kaislikoksi. Alan jo epäillä läpipääsyä, kun kaislojen seassa kasvaa selvää pajua. Pääsen lopulta läpi sauvomalla. 

Kyllä saimaalaisia hellitään hyvillä retkisatamilla. Jos on Rokansaari hieno, eivät Ruuhonsaari ja Hietasaari jää yhtään huonommiksi. Päädyn yöksi edellisiä ehkäpä vielä upeampaan Rasinniemeen. Tässä on parhaat osat Oulujärven Ärjänsaaresta ja parhaat Päijänteen Kelventeestä. 

Edessäni aukeaa liki kolmenkymmenen kilometrin mittainen avonainen selkä. Vastarannalla on Joutseno ja siitä vähän oikealle Lappeenranta. Lounaistuuli nostaa reipasta aaltoa, mutta aalto ei tällä tuulella vielä murru. Valitsin leiripaikkani niin, että pääsen aamulla parin kilometrin avonaisen selän ylittämällä suojaisemmille vesille, jos pelätty länsituuli nousee. 

Retken reaaliaikanen seurantalinkki:

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK

  

1 kommentti:

  1. Onneksesi sinne päin maata ei tule niin rajua sadetta ja tuulta kuin tänne pohjoiseen. Huomenna piti olla peruskurssin retki-ilta, mutta sovimme sen pidettäväksi myöhemmin kesällä.
    Yllättävän kylmäksi menee kyllä sää sielläkin.

    VastaaPoista