Rakkoja melojan kädessä

Ukkoskuurot ja nopeat säänvaihtelut voivat hidastaa tai jopa keskeyttää melontaretken. Vielä useammin melontaretki saattaa keskeytyä tai ainakin vaikeutua hankalien rakkojen takia. Siksi kannattaa hetki pohtia, miten rakkojen syntymistä voisi välttää.

Moni meloja kertoo saavansa rakkoja käsiinsä meloessa. Kädet ovat useimmin meloessa kosteat, jopa märät, ja melan varsi pyörii edestakaista liikettään kouransilmässä. Kerrotaan, että melojan käden tuntee siitä, että peukalonhankaan on hiertynyt pysyvästi kovettunut alue. 

Katselen ja tunnustelen käsiäni. Niinpä löydän oikean käden peukalonjuuresta vajaan neliösenttimetrin kokoisen kovettuneen alueen. Vasemmassa kädessäni kovettumaa ei juuri tunnu.

Ensimmäisinä melontavuosinani rikoin kämmeneni jokaisella useamman päivän melontaretkellä. Kriittiset paikat olivat juuri peukalontyvet. Koska kädet ovat meloessa märät, juuri mikään laastari ei pysy ihossa kiinni, vaan rullautuu kouransilmässä liikkuvan melanvarren mukana irti. Käsien rasvaamisen voi unohtaa, koska kastuessaan voidellut kädet ovat liukkaat eikä melasta saa pitävää otetta.

Kokeilin aikanaan meloessa pyöräilyhanskoja, jotka ovat kämmenen alueelta pehmustettuja. Pehmuste vei tuntuman melasta, vettyi ja piti rakkoalueet jatkuvasti märkinä. Ei hyvä. Parhaiten rakkojen estämisessä ja suojaamisessa toimi Compeed-laastarit, joissa on ihoa vasten vahva geeli. Mutta nekin rullautuivat pois kahdessa päivässä.

Olen lukenut, että jotkut ehkäisevät rakkojen syntymistä niin, että pitelevät melaa apinaotteella. Kokeilin apinaotemelontaa huvikseni. Sellainen toimii auttavasti, jos meloskelee hitaasti kädet koukussa ja mela sylissä. Sillä tavalla kipeyttää hartiansa ja käsivartensa nopeasti. Tehokkaassa, ergonomisessa melonta-asennossa melaa ei voi pidellä apinaotteella.

Vuosien ja melontakilometrien myötä rakkojen syntyminen on loppunut. Viimevuotisella, kuukauden mittaisella rannikonmelonnallani en saanut yhtään rakkoa kovettumista puhumattakaan. Onko käteni nahka paksuuntunut vai mistä rakottomuus voisi johtua?

En purista melaa käsissäni. Huomaan, että pitelen melaa hyvin kevyellä otteella. En purista muulloin kuin kovassa aallokossa tai koskessa, jos sellaiseen joudun. Melanvarren paine ihoa vasten tuntuu vain vetäessä, muun ajan mela on melkein irti ihosta. Melan varsi ei juuri kosketa peukalonhankaa. Kun toinen käsi pitää melaa, toisen ote on lähes irti. Tällainen ”irtonainen” melaote säästää samalla ranteita ja käsivarsia. Vuosikausiin en ole kaivannut melojan rannetukia.

Pidän melojeni varret sileinä. Pienikin roso melanvarressa voi hiertää nopeasti käden rikki. Kahdessa melassani on otealueella sileä, mattapintainen kutistesukka ja yksi on sileä lasikuitupintainen. Lasikuituvarsi tuntuu märkänä liukkaalta. Kutistesukan kastelen joskus meloessa tuon tuostakin, että ote tuntuisi sopivalta ja kumpaankin käteen samanlaiselta.

Kylmien vesien aikana käytän neopreenihanskoja ja kintaita, joita minulla on kolmea eri vahvuutta. Ohuimmilla Hikon hanskoilla melaote tuntuu parhaalta, melkein paremmalta kuin ilman. Eikä rakkoja tule missään olosuhteissa.