1249 kilometriä tänä vuonna

Tapaninpäivän jälkimyrsky 27.12. alkaa nousta Valkjärvellä. Puuskainen, tiukka länsi- ja luoteistuuli ei vielä nosta aallokkoa, mutta saa melan lennähtämään tukevaan alatuentaan tuon tuostakin.
Iltapäivän aurinko ei joulun aikaan korkealle nouse.

Eilen tuli täyteen 1249 km melontaa tällä avovesikaudella. Tänään Valkjärven pinta näyttää jäätyvän hiljalleen pikku pakkasessa.  Jos tuuli ja vesisateet loppuviikolla vielä hajoittavat jäät, uudenvuoden aattona ehkä nostan kajakin talviteloilta, ja melon 10-15 kilometriä lisää. 

Tilastoa:

Lähtöjä kertyi yhteensä 84.
Keskimääräinen melontalenkin pituus oli 14,87 km
Lyhin kirjattu matka on 6 km, lyhyemmäksi jääneitä kastautumisia tai halliharjoituksia en ole kirjannut.
Pisin yhden päivän melontalenkki oli 100 kilometriä.

kuukausi	km	kpl	keskimatka
huhtikuu	28	3	9,3
toukokuu	197	14	14,1
kesäkuu	116	12	9,7
heinäkuu	227	12	18,9
elokuu	303	10	30,3
syyskuu	95	9	10,5
lokakuu	133	11	12,1
marraskuu	83	5	16,6
joulukuu	67	7	9,6

- Elokuussa kertyi eniten kilometrejä ja keskimatka oli reilusti pisin. Kävin kolmen päivän retkellä Päijänteellä ja meloin yhtenä päivänä sadan kilometrin siivun Vanajavedellä.
- Heinäkuun keskimatkaa nostaa päiväretki Maa- ja Ulkokallaan sekä Partalansaaren kiertäminen. 

- Toukokuun lopussa meloin viikonloppuna Vihdin kirkolta Tammisaareen.
- Marraskuun keskimatkaa nosti päiväretki Lohjanjärven ympäri.

- Joulukuussa järvi jäätyi jo pariinkin kertaan, mutta avautui tuulten ja sateiden vuoksi aina uudelleen. Päivän lyhyys lyhensi myös melontalenkkejä.

Kun melontakautena ei melo yhtään pitkää retkeä, pitää tonnitavoitteen saavuttamiseksi lähteä lenkille melkoisen monta kertaa. Edellisen kesän 1015 kilometristä yli puolet kertyi Virojoki-Maarianhamina –melonnasta.

Tämän kesän kilometreistä kertyi Valkjärven kotirannasta 583 km. Iltalenkin keskipituus oli 10,4 km, koska lenkkejä oli yhteensä 56. Valkjärvi on tullut kierretyksi noin 83 kertaa. Lokakuun jälkeen siellä ei ole juuri muita veneilijöitä näkynyt.

Kauden ehdottomasti paras väline oli Bracsan kevyt hiilikuitumela, joka vaikutti myönteisesti sekä melontatekniikkaan että nopeuteen. Kokemuksena hienoinpia olivat Kallankareilla käynti, Sulkavan soutujen reitti ja satasen melonta Vanajavedellä. Pitkien päivämatkojen jälkeen alle viidentoista kilometrin lenkit tuntuivat lyhyiltä lämmittelyiltä.

Navigointi

Navigointi eli vedessä suunnistaminen poikkeaa maalla suunnistamisesta. Melojalle suositellaan usein maastokarttoja. Pienissä vesissä maastokartasta on varmaan enemmän iloa, mutta isommissa vesissä merikartta tai vastaava on tarpeellinen.

Vesibussin peräaalto Raumanmeren saaristossa eli uudessa Selkämeren kansallispuistossa.

Maalla suunnistaja tietää tarkalleen, missä suuntaa ottaessaan on. On mahdollista kulkea tarkasti kartan mukaan ja mitata todelliset kulkumatkat ja -suunnat kartalta.

Vedessä tilanne on toinen. Luulet olevasi jossakin. Sinun ja pohjan välissä on vettä, joka virtaa jonnekin ja tuuli vie sinua jonnekin toisaalle. Tuulen suunta voi vaihdella tai kääntyä, samoin virran voimakkuus. Suuntimalla voit paikantaa itsesi tietylle alueelle, et tiettyyn pisteeseen.

Perämerellä. Ei tuule eikä sorra, mutta huomaamatta virtaa noin puoli solmua Pohjanlahden rannikkoa pohjoiseen.  

Mittaat kartalta suunnan. Vähennät suunnasta vuotuisen erannon ja kompassin suunnanmukaisen eksymän, jos se on tiedossa. Nämä voivat tehdä helposti 10-15 astetta.

Yrität arvioida virran ja tuulen suuntaa ja voimakkuutta ja vaikutusta kuljettavaan suuntaan ja matkaan. Näkymätön vedenpohja vaikuttaa virtaan ja aallokkoon, rannan muoto  ja korkeus tuulen suuntaan ja voimakkuuteen.

Kymmenen metrin sivutuulessa kevyen kajakin sorto voi olla kymmeniä asteita ja vastavirran nopeus lähes sama kuin melontanopeutesi. Voi olla, että yrittäessäsi eteenpäin päädyt huomaamattasi taakse ja sivulle. Muutaman tunnin selän ylityksen aikana sää ehtii muuttua.

Maakallan kalastajien vajoja.

Melonta kartan ja kompassin avulla tuulisella selällä muistuttaa uusien asioiden kehittämistä. Päämäärä on selvillä, kaikki muu on epävarmaa. Et ihan tarkalleen tiedä, missä olet, etkä ihan tarkalleen, minne tulet ja milloin olet perillä. Suoraa tietä harvoin on. Suuntaa on korjattava, aikataulua tarkistettava ja tuuleen ja virtaan reagoitava.

Gps sijoittaa sinut vedessä yhtä tarkasti kuin maalla, jopa 10 metrin tarkkuudella. Paikantaminen edellyttää, että kuljet vähintään 4-5 km/h johonkin suuntaan ja että sähköä riittää gps:n tarpeiksi. Gps näyttää kulkunopeutesi ja suuntasi veden pohjan suhteen. Virta ja sorto huomioidaan automaattisesti.  Helppoa niin kauan kuin laite toimii.

Minulle melonnan yksi viehätys on navigointi kartan ja kompassin avulla. En omista erillistä gps-laitetta, mutta sekstantin voisin hankkia. Sillä mitataan taivaankappaleiden korkeutta horisontin suhteen ja lasketaan sijainti sen perusteella.

Rahjan karikkoista ja matalaa saaristoa.

Puhelimen gps on tarvittaessa aina mukana. Muutaman kerran olen sillä tarkistanut sijaintini, kun aallokon tai suurpiirteisen kartan (1:200 000) vuoksi on ollut epävarmaa, missä olen. Sulkavan vesillä puhelin paikansi muutaman kilometrin verran pieleen kai siksi, etten ollut riittävässä liikkeessä vaan lähes paikallaan.

Rannikkolaivurikokeessa

Heinäkuiselta Raumanmereltä, Kylmäpihlajan majakalta matereelle päin. Kylmäpihlajan majakka on parin kolmen tunnin melontamatkan päässä Raumalta. 

Viimekeväisen rannikkolaivurikurssin koe jäi ulkomaanmatkan vuoksi väliin. Kävin kokeessa tänään.

Kurssin asiat palautuivat mieleen muutamassa illassa. Eniten teetti työtä merkintälaskut ja vuorovesi. Kumpaakaan osaamista ei meloja ihan ensimmäisenä tarvitse. Eikä niitä lopulta kokeessa tarvittu monessakaan tehtävässä. Mutta osaan ne.

Koetehtävissä kysyttiin kompassioppia, sortoa, vuorovesivirtaa, vuoroveden korkeutta satamassa, eksymän määrittämistä, paikanmääritystä tutkalla, merkintälaskulla ja suuntimilla. Suuntimatehtävistä toisessa oli kaksinkertainen keulakulma ja toisessa kipparisuuntima.

Tekstikysymyksissä kyseltiin sääopista, Schengen-alueesta ja aluemeren määrittämisestä.

Lokakuiselta Valkjärveltä. Länsirantaa etelään päin. Aurinko on lokakuussa keskipäivällä melko alhaalla.

Jos en ihan väärin ole kaikkea ymmärtänyt, meni koe kyllä läpi. Reilusti. 

Ensilumi

Itsenäisyyspäivän aattona satoi ensilumet. Valkjärvi on vielä vapaana. Itsenäisyyspäivänä vain Lähtelän rannan suojassa oli jonkinlainen jäävyöhyke. Mainio melontakeli. Pari kilometriä vielä, niin  tulee täyteen 1200 kilometriä tällä avovedellä. Näillä keleillä   avovesikausi voi jatkua vielä.